keskiviikko 11. joulukuuta 2019

23. kodin muodonmuutos (ennen ja jälkeen - kuvat!)


Eilisessä kuulumispostauksessa mainitsinkin, että ollaan hiki hatussa maalailtu. Ja muutos entiseen on ihan hurja! 

Makuuhuoneiden järjestystä vaihdettiin myös, sillä tahdottiin Luukakselle isompi huone, kun entinen alkoi olla turhan ahdas. 



Näkymä sisään tullessa



Ennen tietokonehuone, nyt meidän vanhempien makkari. 



Ennen Luukaksen huone, nyt tietokonehuone. 



Ennen meidän makkari, nyt Luukaksen huone. 




Vessa on ihan entisellään, sille ei olla tehty mitään.



Naulakkovälikkö



Olohuone





Keittiö ja "keittiönjatke"






Ruokailutila



Pukuhuone/kodinhoitohuone



Pesutilat + toinen vessa

ovat myös entisellään. Näille tehdään jotain sitten hamassa tulevaisuudessa, mutta nyt ei vielä sen aika ole. 




Sellainen muodonmuutos. Ihan eri tavalla huomaa sen itsekin, kun näitä ennen ja jälkeen - kuvia silmäilee. Kaikissa kuvissa valkoinen ei ihan pääse esiin kunnolla, pahoittelut siitä. Mutta sitä kyllä on, aikalailla kaikkialla lukuunottamatta ovia, ikkunoita, lattiaa, kattoa ja värillisiä seiniä. 


🖤 Tiia Krista Annika 

tiistai 10. joulukuuta 2019

22. Kuulumisia

Viimeisimmän postauksen olen julkaissut päivämäärällä 26.11, tasan kaksi viikkoa sitten. 

On ollut sen verran vilinää ja vilskettä, ettei ole kuin käynyt mielessä että hei, olihan mulla se blogikin. 

Mutta nyt, palailen. Ja mikäs sen parempaa, kuin kertoa ensin missä mennään. 



Luukaksella oli vihdoinkin puolitoistavuotisneuvola. Strategiset mitat 89,2 cm ja 14,28 kg. Niin iso poika jo! Rokotteita käytiin hakemassa myös, vesirokko- ja influenssa. Yllätyin, kuinka Luukas ei sanonut pistohetkellä mitään, kun yleensä on alkanut jäätävä itku ja rimpuilu. Vähän täytyi kyllä sitten jälkikäteen ilmoittaa, että hei toi ei ollut kivaa, mutta hän oli niin reipas, meinasin haljeta ylpeydestä! 

Päiväkodin joulujuhla oli viime viikolla, käytiin katsomassa pikkutonttujen esitykset ja hörppäämässä kahvit. 

Kotona on virittäydytty jouluvalojen, torttujen ja riisipuuron verran joulutunnelmiin. 

Mun puhelin hajosi 29 päivä. 

Olin ensin päivän vaiko kaksi kokonaan ilman puhelinta, jonka jälkeen sain kaverilta varapuhelimen. Aika vähän sitä kuitenkaan tuli käytettyä, sillä siinä on todella huono akku. 

Eilen sitten vihdoin saapui uusi puhelin, viikon päivät sitä odoteltiinkin. On muuten aika luksusta! 

Maalaushommia ollaan noin viikko pakerrettu hiki hatussa, ja nyt on ihan viime silausta vaille valmista. Luukas on tietenkin ollut tomerana auttamassa, vaikka ollaankin koitettu sutia hänen ollessaan päiväkodissa mahdollisimman paljon. 



Meillä menee siis vallan hyvin, perus meininkiä! Tai no, muutamia ei niin perusjuttuja joukossa, mutta kuitenkin. 

Miten teillä menee? 

🖤 Tiia Krista Annika 

tiistai 26. marraskuuta 2019

21. mitä hyötyä meille on ollut päivähoidosta?


Luukas on ehtinyt hyvän tovin olla päivähoidossa, ja tässä vaiheessa alkaa huomaamaan sen vaikutuksia meidän elämään. 

Mitä hyötyjä me ollaan siitä huomattu olevan meidän perheelle?


Luukas

on ottanut huiman harppauksen eteenpäin kehityksessä, ainakin sanojen suhteen! Sosiaaliset taidot ovat tietenkin myös aivan eri luokkaa kuin ennen, ja poika on myös paljon rohkeampi nyt, jos niin voi sanoa, uusien asioiden ja ihmisten suhteen. On oppinut odottamaan, hyppimään, taputtamaan.. Huh, vaikka ja mitä! 

Mun selkä

Tää on varmasti aika olennainen tieto, kun oli yksi ja suurin niistä syistä joiden takia päivähoito aloitettiinkin. (tässä postauksessa kerron siitä) No, PALJON parempi! Tokikaan kivuton se ei ole, eikä tule pitkään aikaan olemaankaan, mutta ne "kipukohtaukset" ovat jääneet vähälle, ja se helpottaa olemista ja elämistä jo ihan todella paljon. Täysin kivutonta elämää mä en tällä odottanutkaan saavani, vaan helpotusta, ja sitä sain. Olen siitä hurjan kiitollinen. 

Jaksaminen

Ja siitä päästäänkin tähän. Selän ollessa parempi, on myös jaksaminen parempaa luokkaa. 

Aivot raksuttaa ihan eri tavalla, ja asiat tulee hoidettua, enkä unohtele jatkuvasti ja muista viime tipassa.
Elämä maistuu paljon paremmalta, ja näyttää paljon valoisammalta, kotityöt eivät ole vain ja ainoastaan pakkopullaa.

Tiia vs äiti

Mietin, miten mä tän sanoitan, mutta suomennettuna: olen tajunnut olevani muutakin kuin äiti, ja alkanut huolehtia myös itsestäni. Olen löytänyt liikunnan ilon, oppinut syömään, oppinut lepäämään, alkanut tekemään myös niitä omia juttuja. Ja tää oli mulle oikeasti todella tärkeä oivallus, tajuta kuinka mä olen sinne äitiyteen hukuttautunut. 

Ja kun ongelman tajuaa, siihen osaa kiinnittää enemmän huomiota jatkossa. 


Tämä hyötyjen pohtiminen vain vahvistaa sitä ajatusta, että tää oli hyvä ratkaisu, ihan huippu. Onneksi en jänistänyt ja peruuttanut päivähoitopaikkaa silloin aikoinaan. 

🖤 Tiia Krista Annika 


perjantai 22. marraskuuta 2019

20. miksi en julkaise kasvokuvia lapsestani?


Täällä blogissa siis. 

Muualla somessa julkaisen kyllä: Snapchat, Instagram, Facebook.

Miksi?

Tää on herättänyt paljon kysymyksiä, ja siksi ajattelin että aihe ansaitsee ihan oman postauksensa. 



Syy siihen on ihan yksinkertainen. 
Instagramissa, Snapchatissa ja Facebookissa mä pystyn rajoittamaan sitä, kuka näkee mun kuvat, videot yms. Täällä en. 

Tai toki, voisin laittaa blogini siihen "vain kutsutut lukijat" tilaan, mutta en halua. Haluan kirjoittaa tätä avoimesti, ja pitää avoimena kaikille. 

Ja muuallekin someen mä jaan kuvia ja videoita Luukaksesta harkiten. En esimerkiksi julkaise mitään, missä hän on pelkällä vaipalla, tai jos julkaisen, niin peitän rintakehän. 



Tää on aihe, joka jakaa paljon mielipiteitä. Jotkut eivät jaa ollenkaan lapsestaan someen, jotkut jakavat paljon, jotkut siltä väliltä. 

Mihin näistä ryhmistä sä kuulut? 

🖤 Tiia Krista Annika 

19. kuulumisia


Mä oon nyt tykästynyt tällaisiin spontaaneihin kuulumispostauksiin. 

Aiemmissa blogeissa en ole tällaisia julkaissut, mutta niin ne ajat muuttuu!

Mitä meille kuuluu tällä viikolla? 


Täällä on aika keväinen keli, lumet sulaa pois päivä päivältä vähemmäksi. Aurinkokaan ei ole paistanut aikoihin. 

Luukas oli alkuviikon kotona yskän vuoksi. Oli sen verran limainen ja kova yskä, että halusin seurata kehkeytyykö kuumeeksi. Sen yhden sairastamisviikon jälkeen oon ollut paljon varovaisempi tällaisten suhteen. 

Tiistaina oli vihdoinkin poitsun puolitoistavuotis neuvola, ja strategiset mitat: 14,28 kg ja 89,2 cm! Niin iso poika jo💙
Samalla olisi ollut tarkoitus rokottaa, mutta päätettiin varata rokotusaika erikseen yskää ajatellen. 

Torstaina, eli eilen, hän menikin jo päiväkotiin. Ja voi kuinka innoissaan menikään! Ihana nähdä, kuinka Luukas tykkää olla siellä. ❤️

Muuten onkin ollut aikalailla perus arkea. Mulla on ollut selkä kipeä, joten on menty sen mukaan, onneksi M' on auttanut kotitöissä sun muissa. Tänä aamuna sain nukkua pidempään! M' ei ollut saanut mua hereille millään, joten oli päättänyt antaa jatkaa unia. Harvinaista ettei mua saa hereille😂 Tuntuuko kenestäkään muusta koskaan siltä, että pidempään nukkuessa päivä menee ihan hukkaan? No, ainakin huusholli on imuroitu, ja se riittäköön. 

Aloitin pitkästä aikaa virkkuutyön. Ajattelin virkistää muistiani sen suhteen, ja no, haukkasin aika ison palan samointein, sillä aloin tekemään chunky beanieta! 


Sellaista täällä, viikonlopuksi ei sitten olekaan suunnitelmia. 

Mitä sulle kuuluu? Onko sulla viikonloppusuunnitelmia? 

Mahtavaa alkavaa viikonloppua jokaiselle! 

🖤 Tiia Krista Annika 



keskiviikko 20. marraskuuta 2019

18. 40 kysymystä sinulle

Mulla on näitä kysymyspostauksia aina luonnoksissa sitä varten, että jos joskus kirjoittaminen takkuaa, tai tuntuu, ettei ole mitään mistä kirjoittaisi, voin heivata tyhjän paperin pelon hiiteen näiden avulla. 

Just nyt on sellainen hetki, joten vastailen näihin Hidasta Elämää-sivuilta nappaamiini kysymyksiin. 


1. Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?

19! Oon jumittunut siihen ikään. Aina kun multa kysytään minkä ikäinen olen, meinaan vastata että 19, mutta sitten muistan että hitto.. 

2. Kumpi on pahempi, epäonnistuminen vai yrittämättä jättäminen? 

Yrittämättä jättäminen ehdottomasti! Jos ei edes yritä, ei voi tietää onnistuuko vai epäonnistuuko. 

3. Jos elämä on niin lyhyt, miksi teemme asioita joista emme pidä, ja jätämme tekemättä asioita joista pidämme?

Joskus on vain pakko tehdä asioita mistä ei pidä. Niiden jälkeen ei välttämättä ole aikaa/jaksamista niille asioille joista pidämme.

4. Mikä on se yksi asia, jonka haluaisit muuttaa maailmassa?

Yksi? äh, varmaankin kiusaaminen. Että hyväksyttäisiin kaikki sellaisina kuin on.

5. Jos onnellisuus olisi rahaa, millainen työ tekisi sinusta rikkaan? 

Meinasin ensin vastata että kirurgi, mutta en mä pystyisi siihen. Ehkä joku psykiatri/psykologi?

6. Teetkö sitä mihin uskot vai tyydytkö vain tekemääsi?

Sekä että. Pyrin tekemään sitä mihin uskon, mutta aina se ei ole mahdollista, jolloin täytyy tyytyä tekemäänsä.

7. Jos ihmisen keskimääräinen elinikä olisi 40 vuotta, eläisitkö elämäsi toisin?

En halua ajatella että eläisin elämäni toisin, vaikka se kuulostaakin hirveän houkuttelevalta. Mun aiempi elämä on kuitenkin tehnyt minusta minut, vahvan ja päämäärätietoisen, ihmisen joka ei luovuta.

8. Oletko enemmän huolissasi siitä teetkö asiat oikein vai teetkö oikeita asioita?

Tääkin taitaa olla sekä että. Ehkä enemmän siitä teenkö asiat oikein, mussa on vähän perfektionistia.

9. Jos voisit antaa vastasyntyneelle lapselle yhden neuvon, mikä se olisi?

Älä koskaan luovuta.

10. Rikkoisitko lakia, pelastaaksesi sinulle rakkaan ihmisen?

Tottakai, jos ei olisi muuta keinoa.



11. Oletko koskaan nähnyt hulluutta jossakin, jossa olet myöhemmin nähnyt luovuutta?

 Heti ei tule mieleen mitään, mutta olen varmasti!

12. Minkä asian tekisit eri tavalla kuin useimmat ihmiset?

Pyrin muutenkin tekemään asiat omalla tavallani, joten tää on aika hankala.

13. Mitä yhtä asiaa et ole tehnyt vaikka haluaisit? Mikä pidättelee sinua? 

Opiskellut hevosalan ammattilaiseksi. Se tulee ekana mieleen. Mun selkä pidättelee sitä unelmaa.

14. Pidätkö kiinni jostakin, josta tulisi päästää irti? 

Pidän, menneisyydestä.

15. Jos sinun tulisi muuttaa uuteen kaupunkiin tai maahan, mikä se olisi?

Suomesta en muuttaisi pois mistään hinnasta, kaupunkia voisin vaihtaa tähän lähelle. Ehkä Pielavesi?

16. Painatko hissin nappia useammin kuin kerran? Uskotko todella, että se saa hissin liikkumaan nopeammin? 

En paina, enkä usko.

17. Olisitko mielummin huolestunut nero vai iloinen typerys? 

Iloinen typerys.

18. Miksi sinä olet sinä? 

Koska olen syntynyt ja kasvanut minuksi.

19. Oletko ollut sellainen ystävä jonka haluaisit itsellesi? 

Olen pyrkinyt olemaan, ja aika hyvin onnistunutkin siinä, omasta mielestäni.

20. Mistä olet eniten kiitollisin?

Luukaksesta. Siitä että saan olla hänen äitinsä. 💙



21. Menettäisitkö mieluummin kaikki vanhat muistosi kuin menettäisit kyvyn luoda uusia muistoja? 

Ehkä menettäisin vanhat muistoni.

22. Onko mahdollista tietää totuutta ennen totuuden haastamista?

Riippunee paljon asiasta, mutta ei.

23. Onko pahin pelkosi koskaan toteutunut?

On. Parhaan ystävän itsemurha.

24. Muistatko sen hetken viisi vuotta sitten kun olit todella järkyttynyt? Onko sillä enää väliä?

Muistan. On, paljonkin.

25. Mikä on onnellisin lapsuuden ajan muistosi? Mikä tekee siitä erityisen? 

Varmaankin yhteiset mökkireissut perheen kanssa. Ne oli oikeastaan ainoita hetkiä, jolloin kaikki oli hyvin.

26. Millaisena hetkenä olet viimeksi tuntenut olevasi liekeissä? 

Hmm, silloin kun avasin tän blogin.

27. Jos ei nyt, milloin?

Kohta tai ei koskaan.

28. Jos et ole vielä saavuttanut sitä, mitä sinulla on menetettävää?

Mulla on paljon menetettävää, mutta ei sen suhteen mitä en ole vielä saavuttanut.

29. Oletko koskaan ollut jonkun kanssa puhumatta mitään, ja silti tuntenut käyneesi elämäsi parhaan keskustelun? 

Kyllä. Hevosten kanssa näitä hetkiä on usein, kuin myös Luukaksen kanssa.

30. Miksi uskonnot, jotka tukevat rakkautta, aiheuttavat niin paljon sotaa?

Koska viha ja rakkaus kulkevat käsi kädessä.


31. Onko mahdollista tietää varmasti, ilman epäilyksiä, mikä on hyvä ja mikä paha?

Ei.

32. Milloin viimeksi marssit pimeään vain heikon valon kanssa, joka lähti ideasta johon todella uskoit?

Toissapäivänä. Aloitim virkkaamaan chunky beanieta, vaikka olen todella heikko virkkaamisessa, ainakin kun kyse on isommista töistä.

33. Jos tietäisit, että kaikki tuntemasi ihmiset kuolevat huomenna, kenet tapaisit?

Isän.

34. Milloin on aika lopettaa riskien ja palkintojen laskeminen, ja tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta?

Nyt heti!

35. Jos opimme virheistämme, miksi pelkäämme tehdä virheitä? 

Koska virhe = epäonnistuminen. Joillekin ihmisille epäonnistuminen ei ole vaihtoehto, ja se on ylitsepääsemätöntä.

36. Mitä tekisit eri tavalla, jos tietäisit että kukaan ei tuomitse?

En mitään. 

37. Milloin viimeksi huomasit hengityksesi äänen? 

Viime yönä, kun se rohisi flunssan takia.

38. Mitä rakastat? Onko mikään viimeaikaisista toimistasi ilmaissut tätä rakkautta? 

M'ää, Luukasta. On. Sanon ääneen rakastavani heitä monta kertaa päivässä, ja pienet teot arjessa näyttävät sen. Luukas tietää, että äiti rakastaa, kun pusutellaan ja halitellaan.

39. Muistatko viiden vuoden päästä mitä teit eilen? Entä toissa päivänä? Päivää ennen sitä? 

Todennäköisesti en, sillä en ole tehnyt mitään erikoista.

40. Päätökset tehdään tässä hetkessä. Teetkö ne itse vai annatko jonkun tehdä ne puolestasi? 

Riippuu päätöksestä, itse tai yhdessä M'n kanssa.


Huhhuh, siinäpä olikin sitten kysymyksiä kerrakseen! 

Näihin oli kiva vastata, sillä näitä joutui ihan miettimäänkin. 

Mukavaa keskiviikkoa! 

🖤 Tiia Krista Annika 

lauantai 16. marraskuuta 2019

17. ensimmäinen soitto Myrkytystietokeskukseen


 Illalla Luukas aiheutti aikamoisen paniikin. 

Huomasin hänen vetäneen yhden mun seerumin naamariin. 


Googletin samantien ainesosaluettelon, mutta tottakai se oli aivan pirun pitkä, enkä siinä hätäpäissäni mitään selvää saanut, enkä osannut ajatella että mikä aine on vaarallinen mikä ei. 

Menin pihalle soittamaan Myrkytystietokeskukseen. 

Luojan kiitos, saatiin vastaukseksi että ei mitään vakavaa, eikä hengenhätää. Ainoa mitä voi tulla, on että maha menee sekaisin.

Poden vieläkin aikamoisia omantunnontuskia, ja syytän itseäni, joku ääni mun päässä hokee että "paska äiti". Miten en huomannut?

Toki kyseessä on niin pieni purkki, ettei sen suuhun laittamiseen mene taaperolta kuin ehkä sekunnin sadasosa, mutta silti. Johtuiko se siitä, että Luukas valvoi myöhään, ja olin itse aika silmät ristissä?

Miten hän sai sen käsiinsä, olinko jättänyt sen jonnekin hänen ulottuvilleen? Missä välissä, miten?


Mutta, täytyy muistaa että vahinkoja sattuu kaikille. Nää pienet on niin nopeita, ettei aina voi huomata kaikkea, eikä ehtiä väliin. 

Onneksi kaikki päättyi parhain päin, eikä sattunut mitään vakavaa. ❤️

Oletko sä joutunut soittamaan Myrkytystietokeskukseen?

🖤 Tiia Krista Annika